Rakennetun ympäristön esteettömyys – toteutuuko yhdenvertaisuus?

Mikäli rakennetussa ympäristössä toteutetaan esteettömyydessä vain rakennuslainsäädännön minimi, yhdenvertaisuus ei valitettavasti aina toteudu. Yhdenvertaisuus perustuu YK:n vammaissopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön. Esteettömyys ei siis ole mielipide, vaan yhteiskunnallinen velvoite.

Meistä noin 20 prosenttia tarvitsee esteettömyyttä (ja vielä enemmän väliaikaisesti), mutta kaikki hyötyvät siitä. Myös moni, joka ei tarvitse esteettömyysratkaisuja, valitsee mieluummin loivan luiskan matkalaukkuja tai lastenrattaita kärrätessään tai valitsee tilan, jossa on miellyttävä valaistus jne. Kaikille sopiva suunnittelu on hyvä lähtökohta esteettömään ympäristöön.

Miksi esteettömyydestä kannattaa puhua

Haluan oikeasti uskoa siihen, että jos julkisten tilojen esteettömyysasiat eivät ole kunnossa, niin syynä olisi tietämättömyys, ajattelemattomuus eikä asenne. Ja kun asiaa nostetaan esille, niin tilannekin paranee. Kirjoitin tuohon julkiset tilat, mutta esteettömyyden huomioiminen ulottuu myös muihin tiloihin ja myös tapahtumiin: jos tilat tai tilaisuudet ovat tarkoitettuja kaikille, niin silloin niihin kuuluu yhdenvertaisesti päästä kaikkien. Invalidiliiton Yhdenvertaista palvelua kaikille -merkki on sellainen, johon kannattaa tutustua. Niillä sivuilla on lyhyesti ja selkeästi kerrottu keskeiset palveluntarjoajan asiat. Esteettömyyttä ei mielestäni pitäisi ajatella pakkona, vaan positiivisena asiana, suorastaan kunnia-asiana, ”suojana” jokaiselle. Siinä olisi tavoitetta. Esteettömyyden esille tuominen on tärkeää, jotta tavoitteisiin päästään.

Kansalaisaloite

Kirjoitin tämän artikkelin alun perin Kansainvälisen vammaisten päivän yhteydessä, jolloin myös EsteettömyysNYT! avasi kansalaisaloitteen allekirjoitettavaksi. Aloitteessa esitettiin, että esteettömyyden laiminlyönti on määriteltävä syrjinnäksi ja sanktioitava. Sisällön yksityiskohdista en tiedä. Suosittelen lukemaan heidän sivuillaan olevia julkaisuja, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi siitä, millaista on, kun ei voi osallistua johonkin tai ei pääse jonnekin. Vaikka em. lukemalla saa paremman käsityksen kuin omista kokemuksistani esteettömyyden parissa, niin kirjoitan niistä muutaman asian silti.

Esteettömyys ja yhdenvertaisuus – millaisiin asioihin olen ”törmännyt”

Kun suoritin sisustussuunnitteluopintoja, niin halusin opiskella esteettömyyskartoittajaksi, jotta voisin huomioida pyörätuolien käyttäjät sisustussuunnittelussa. Muistan hyvin sen, kun vuonna 2015 kuuntelin ihan ihmeissäni Kirsti Pesolaa TAMK:ssa, kun hän kertoi esteettömyydestä meille opiskelijoille. Ei ollut tullut mieleenkään, että esteettömyys on niin monialainen asia. Liikkumisen lisäksi ESKEH-kartoitusmenetelmässä tarkastellaan näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteettömyyttä. Myöhemmin on laajennettu esteettömyyteen myös aistiesteettömyys.

Koulutus oli todella antoisa ja hyvä. Esteettömyys on siitä asti kiinnostanut ja koen sen todella tärkeäksi asiaksi: haluan edistää esteettömyyttä ja haluan huomioida esteettömyyden suunnittelutyössä. Hienoa, kun on päässyt tekemään myös esteettömyyskartoituksia, koska niillä saadaan selvitettyä esteettömyyden tila ja huomataan, mitä asioita voitaisiin kehittää.

Kirjoitan tähän pari asiaa, jotka ovat tulleet USEASTI vastaan esimerkiksi keskusteluissa, lehtiartikkeleissa, tiloissa jne. (Jätän tietty nimet ja paikat mainitsematta.) Haluan kirjoittaa esteettömyydestä positiivisesti, ja siihen seuraavassakin tähtään. Jotta asia siis huomioitaisiin.

Esteettömyyden kokonaisvaltaisuus

  • Hienoa, että on esteetön parkkipaikka tai esteetön wc, mutta se ei takaa koko tilan tai alueen esteettömyyttä. Onko huomioitu, että esteettömyyttä tarvitseva asiakas on tullut tilaan tai tilaisuuteen kokeakseen tai nähdäkseen jotain tai päästäkseen jonnekin. Esteettömästä parkkipaikasta ei ole paljon iloa, jos ei pääsekään ravintolaan sisälle tai jos ei pääsekään katsomaan koskimaisemaa, jonka vuoksi on tullut paikalle. Nämä muutamana esimerkkinä.

  • Esteettömyyttä voisi kuvata ”katkeamattomana ketjuna”, jonka heikoin lenkki ratkaisee esteettömyyden tason. Vai mitä mieltä olette tästä esteettömästä wc:stä. Valitettavasti vastaavia esimerkkejä löytyy paljon Suomestakin. Esimerkiksi se, että hissistä ei ole paljoakaan iloa pyörällisillä apuvälineillä, jos pitää ensin selättää kynnys tai porras.

Esteettömyys kuuluu kaikille

”Me ei tarvita ”esteettömiä juttuja”, kun meillä ei käy sellaisia, jotka tarvitsevat.

  • Eivätkö käy siksi, kun sinne ei pääse vai eivätkö käy vain muuten?

Ympäristön aiheuttama esteellisyys

Esteettömyyden ylläpito

Hyvätkään esteettömät ratkaisut eivät toimi, jos niitä ei käytetä oikein, esimerkiksi

  • luiskaa on mahdotonta käyttää, jos sen alkuun tai loppuun on asetettu kukkaistutus tai vaikkapa mainosteline

  • esteettömään pysäköintipaikkaan ei saa autoa silloin, kun siihen on kasattu aurauslumet tai kesällä pystytetty väliaikainen kesäkukkien myyntipiste

  • käytävällä saattaa tulla törmäyksiä, jos sinne on kasattu esimerkiksi laatikoita tai muuta sinne kuulumatonta tavaraa

Nämä asiat olisivat yleensä hyvin järjestettävissä, kunhan vain kiinnitämme huomion niihin.

Yhdenvertaisuus tavoitteeksi

Mennään kohti tulevaisuutta, jossa yhdenvertaisuus toteutuu rakennetussa ympäristössäkin niin hyvin kuin mahdollista. Tai oikeastaan sen toteutumiselle on oikea hetki NYT eikä tulevaisuudessa.


Kiinnostuitko aiheesta?

Esimerkiksi seuraavilta sivuilta voit lukea lisää

Heräsikö sinulle kysyttävää?

Autan mielelläni, jos haluat keskustella oman kohteesi esteettömyydestä tai suunnitteluratkaisuista.

Edellinen
Edellinen

Esteetön koti voi olla myös kaunis